Mulla on kymmenen levyä kirjastosta lainassa. Viime vuosituhannen puolella oisin todnäk selvinny tommosen lainalevymäärän kanssa helposta parissa viikossa, mutta nyt taitaa olla vaikeempaa.
Kymmenessä vuodessa kun mulle on ehtinyt kertyä aika paljon musiikkia ja valinnanvaraa kuuntelemisen suhteen, ja kun kaikki (tällä hetkellä 4972 biisiä, n. 14,2 päivää; iPodissa vielä enemmän) on vielä tuolla goddamn iTunesissa überhelposti päälle pistettävissä... Vaatii todellista paneutumishalua saada esim. nyt näistä kaikista lainassa olevista levyistä kunnon kuva. Koneelle syötän levyt vasta kun olen todennut musan mittapuuni mukaan riittävän hyväksi.
Tää Erasure vm. '91 tosiaan kuulostaa melkein Depeche Modelta ca. Speak & Spell, ainakin verrattuna saman ajan Depeen. Tuo Vince Clarke -yhteys vain piti käydä nyt tässä läpi. Tää on aika kevyen oloista. Jatkokuuntelukerroilla pitänee löytyä todella sytyttäviä pophelmimelodioita, jotta tämä pääsee "jatkoon". Hmm, yllätyksenä tulee, että ainakin kappaleet "Breath of Life" ja "Love to Hate You" ovat tuttuja, vaikken käsittääkseni ole kuullut Erasurea sitten mun ja MTV:n suhteen kulta-ajan, eli about '92-'94.
Skitta on nyt vireessä...venaas. F-C-F-F-A-A eli tommonen f-duuri-valli.:) Tulin pari viikkoa sitte kai siihen johtopäätökseen, että saisin tollasella ""Sonic Youth -vireellä"" helpommin musanteonsyrjästä kiinni kuin perusvireellä. Yks pikku pätkä on tullu nauhalle, mutta tänään se ei oikein inspannut jatkotoimiin. Vaisua. Semmonen iloisen mahtipontisen hukuttava kitaraäänivallijuttu ois haussa. Saa nähä, että mimmosen biisin siitä sais ja että oisko siellä vaikka lauluaki, saatana. Oon todennu, että Curen Disintegration -biisirakenteet ei oo yhtään poissuljettuja. Pitäskö mun vaan saatana soittaa jotain samaa pohjaa (F-C -pohjaa siellä nyt on...) ensin nauhalle joku kymmenen minaa ja sitte improta kakkosraidalle kaikkea paskaa ja sit jälkeenpäin kuunnella kuulostiks siel mikään hyvältä.:) Ehkä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti