np. Type O Negative - Dead Again ('07)

Kun jumala sanoo tai tekee jotain, siihen on paha mennä sanomaan mitään vastaan, eikö? Suurempaa voimaa kuin jumala ei ole.

Mulla tuli muutama vuosi sitten kahden levyn suhteen mieleen semmoinen käsite tjmv., että "tuntuu kuin jumalat olisivat tulleet alas ja antaneet meille tämän levyn", koska tuntui että niiden levyjen tekijöillä on ollut täydellinen visio siitä, mitä ovat halunneet tehdä, sekä vielä täydellisen tietoisia siitä että myös tuohon pystyvät. Nuo kaksi levyä olivat Massive Attackin Mezzanine ja Type O Negativen Life Is Killing Me. En pidä niitä lempilevyinäni (luonnollisesti pirun hyvinä kuitenkin), mutta ne ovat kokonaisina paketteina sellaisia, joihin tuntuu olevan sekä mahdotonta että lisäksi aivan turhaa sanoa yhtään mitään. Todennäköisesti eniten juuri tekijöilleen ne ovat olleet semmoisia "nyt meni aika kohilleen"-suorituksia.

Ostin toissa päivänä uusimman TON-kiekon ja juuri nyt mulla on menossa kolmas kuuntelukerta sen kanssa. Yhtenä erona viime kiekkoon on se, että tällä kertaa mukana on joidenkin aikaisempien levyjen tapaan yli kymmenminuuttisia kappaleita. Helpolla en siis tule pääsemään, mutta ei haittaa. Levyn - voitaneen itse asiassa sanoi bändin - soundi- ja sanoitusmaailma ovat sellaisia joiden kanssa viihtyy vaikka biisit eivät (vielä) suoraa nautintoa antaisivatkaan. Yksi tämänhetkinen mielikuva levystä tähän väliin: tuntuu, että bändi on päästänyt ylös-alas- kitara- ja synamelodioinensa kanssa itsensä itsensä vähän turhan helpolla. Toisaalta niitä oli edelliselläkin levyllä ja lopulta ne istuivat kuvioon yhtenä osana bändin persoonaa.

Innostuttuani myös Toolin Ænimasta voin sanoa, että pitkät "modernit" metallibiisit ovat nyt tosi jees.:) Toolinkaan kohdalla asiaa ei pahenna se, että ainakin tuolla levyllä kyvyt ja näkemys ovat olleet symbioosissa. Jään odottamaan merkkejä muista jumalten lahjoista, sekä menneistä että tulevista.