maanantaina, elokuuta 06, 2007

np. Nine Inch Nails - The Downward Spiral ('94)

Eilen Ankkarockissa minusta tuli (kuivahkosti sanottuna) kahden bändin fani. The Ark ja Nine Inch Nails ensinnäkin heittivät sellaiset keikat, ettei tullut paljoa kelloa katseltua vaikka molemmilla keikoilla tunsin vain muutaman biisin, ja toiseksi: vaikka molemmat bändit ovat olleet tuttuja jo aikaisemmin, nämä keikat auttoivat minua ymmärtämään enemmän mistä niissä "on kyse".

Enää mua ei taida juurikaan haitata, että musiikkityylillisesti The Ark on hemmetin kaukana siitä, mitä tavallisesti kuuntelen eikä se, etten ole koskaan pystynyt samaistumaan musiikkiin, jossa lauletaan esim. "I want to fuck you like an animal", kuten NIN:n "Closer":ssa.

Ola Salo ja Trent Reznor ovat molemmat aika presidenttejä.

Nine Inch Nails on yhdistellyt metallia ja koneita jo ainakin 15 vuotta, ja jo nyt sitten tulee hiffatuksi että perhana, tuohan ei pelkästään toimi vaan kuulostaa hemmetin mageelta. Diggaan hemmetisti siitä erittäin diskanttisesta skittasäröstä ja hyökkäävästä tavasta käyttää sitä. Samaten ne konejutut ainakin tuolla keikalla kuulosti tosi mageilta, ja pelkkiin konejuttuihin perustuvat biisitkin olivat intensiivisyydessään keikalla tosi vangitsevia. Kun joissakin kohdissa vielä oli ripaus noisea niin ahh... Ja niin, huolimatta esim. tuosta "Closer":n rivistä, bändin sanoitusmaailma taitaa pääasiassa olla kuitenkin tuota syvä itsetutkiskelu -osastoa, mikä ei kohdallani ole jarruttava elementti mahdollisen bändistä pitämisen suhteen.

Pitäis alkaa hommaa tota tuotantoa nyt sit varmaan hommailla. Nyt ei kuitenkaan ihan päättömänä kanana uskalla kauppaan hyökätä, sillä nyt kesän aikana on keikkalippuihin mennyt rahaa n. 160€. No, onneks toi jo mulla oleva The Downward Spiral ei oo vielä täysin hallussa, joten voinen keskittyä siihen.

The Arkin jäsenille mun on valitettavasti todettava etten tiedä, tulenko koskaan ostamaan yhtään heidän levyään. Ehkä ostan live-DVD:n, jos sellaista on? Ymmärrän miksi bändin keikat myydään Suomessa heti loppuun. Bändi tarjosi tunnin ja vartin verran heti ensi kuulemalta erittäin pätevän kuuloisia pop/rock-biisejä, hyvää tuulta ja hienon show:n Ola Salon julistaessa rakkauden manifestiaan ja ollessa vastaansanomattomasti myös toisen esille tuomansa asian ilmentymä, eli uskalluksen olla oma itsensä. I'm in.

2 kommenttia:

Jutta kirjoitti...

Arkin levyjä löytyy täältä suunnalta (ja varmaan NINiäkin tuolta miekkoselta) jos tahot lainata!

It takes a fool to remain sane...

:)

EchtLeder kirjoitti...

No niin, hyvä! Kyllä mun pitää siis jotain Arkia kotikoneelle saada. Joskan kanssa noista levylainauksista tulikin jo vähän puhuttua; toivotaan että pääsen röhmyämään levyhyllyjänne jo tällä viikolla.

Pap-pa-leo, pap-pap-pa-leeo! tjsp. :)