Viime keskiviikko, 20.3. n. klo 26:00.
Luen uusimmasta Soundista toimittaja Petri Silaksen arviota venäjäksi doom-metallia tekevän suomalaisen Kursk-yhtyeen Cherno-levystä. Arvio on poleeminen pohtien esim. sitä, onko doom-metal (metallin alalaji, jonka erityispiirre on (ultra)hidas tempo) lähtökohdiltaan jo aina niin epäkaupallista ja siksi jotenkin aidompaa kuin vaikkapa suoraan radiomuottiin tuotettu Teräsbetoni, että sitä pitää jo periaatteessakin digata. Kurskin jätkät kantavat kuvissa konepistooleita ja pitkiä armeijatakkeja, TB:n äijät nahkasoturireleitä. "Seuraavaksi mieleeni nousi nimimerkki Echtlederin Teräsbetonin Euroviisu-menestyksen myötä Soundi.fissä herättelemä ikuisaihe aitoudesta".
Pakko lukea uudestaan. Siellä lukee Echtleder. En voi liikkua. Jokin ekstaasihurmoosi napsahtaa aivoihin. Kohta lehti tippuu kädestä. Nyt tiedän mitä on hengen haukkominen. Taisin nousta sängystä ylös vähän hyppelemään tai kävelemään ympyrää tai jotain. Minut on mainittu Soundissa musiikillisen mielipiteeni vuoksi.
Mulle on tullut Soundi kotiin taukoamatta huhtikuusta 1996. Lyhyesti sanottakoon, että mulle Soundi on koti siinä missä Suomi, Helsinki, Lauttasaari tai vaikka alakulo. Jokainen uusi numero on pieni juhlahetki. Viimeisen puolen vuoden aikana Soundi.fissä on ollut mahdollisuus kommentoida musauutisia tai lehden toimittajien blogeja, ja olen siellä meikäläistä kiinnostavissa jutuissa kantani virroille napsauttanutkin. Nyt minuun on viitattu kuukausittaisessa raamatussani tuolla jakamani musiikillisen kannanottoni vuoksi. Ja saatana tuonkin P. Silaksen kirjoituksia olen lukenut alusta lähtien, ja nyt tuo konkari saa positiivisen kimmokkeen jostain meikäläisen jutusta. Ei hyvää päivää.
Välitön reaktioni oli, että tämä on merkittävintä mitä olen ikinä saanut aikaiseksi.
(Onko tuo coolia? Ei?)
Mikään asia koskaan ei ole saanut minua hetkessä näin... mietin oikeaa sanaa... hurmokselliseksi/onnelliseksi/saatana vittu joksikin mahtavalta tuntuvaksi.
(Onko tuollaisen tunnustaminen kovinkaan coolia? Ei?)
Pakko nousta ylös ja vangita reaktioni kirjoittamalla asiasta tänne. Aloitin, mutta jätin tekstin kesken ja julkaisematta kun en saanut heti tyydyttävää yhteenvetoa kasaan, ja olihan kellokin jo ainakin puoli kolme yöllä.
(Hyvä, sillä olisiko tällainen itsensä esilletuominen ollut kovinkaan coolia? Eipä ole sellaista vaikutelmaa usein tullut. Käyttäytyykö kukaan poika näin, vai onko tällainen vauhkoontuminen sallittua vain tytöille, ja hekin ihmettelevät että miten joku poika voi käyttäytyä noin. Eipä kovin coolia, pojalta ainakaan?)
Sitten ajattelin, että nyt lehden toimittajat alkavat kiinnittää huomiota ja tarttua meikäläisen kommentteihin ko. sivustolla yhä enemmän ja useammin. He tunnistavat piilevät kirjoittajan lahjani sekä varauksettoman intohimoni musiikkiin, ja sen sekä siihen liittyvien asioiden analysointiin, ja lopulta minulta tiedustellaan, olisinko kiinnostunut arvioimaan levyjä
(Kaide, ei. Tiedät itsekin, että haluat Soundiin kirjoittavan väen olevan ammattiporukkaa. Noh, kaikkea saa onneksi miettiä. Mutta onko tuollaisen tunnustaminen julkisesti coolia? 26-vuotiaana? Tarvitseeko edes ehdottaa vastausta?)
Noh, päätin kirjoittaa tänne nyt sitten myöhemmin, ihan vaikka vain dokumentointi- ja yhteenvetomielessä. Nyt sai tämän alta pois.
(Coolia ja siksi oikeaa tosin olisi ollut käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja vain odottaa jos äärimmäisen pienellä tsägällä joku frendeistä tai tuttavista, joista tiettävästi kukaan ei ko. lehteä säännöllisesti eikä silloinkaan kokonaan lue, olisi sanan Echtleder ko. kohdasta bongannut ja osannut sen meikäläiseen yhdistää + katsonut mainitsemisen arvoiseksi ylipäätään asiasta kenellekään huomauttaa. Joska esimerkiksi käyttäytyi esimerkillisesti taannoisen Levylaukku-ohjelmavierailunsa suhteen. Ei merkkejä tunteenpurkauksista, ei mitään mainintaa sivuillaan. Jotain kautta vain jotkut kuulivat siitä, ja ihmettelivät kuinka cool Il Klusterinho asian suhteen pystyi olemaan. Tunniksi radioon soittamaan lempimusaansa, mitäs siinä muka.)
Teräsbetonista ja sitä kautta erityisesti Euroviisuista mun pitää kirjoittaa myöhemmin, viimeistään siellä toukokuun haituvilla.
13 kommenttia:
Kaide, kirjoita jokin levyarvostelu uudesta levystä. Kirjoita sitten Soundiin ja tarjoa arvosteluasi julkaistavaksi.
Kerro että jos kys. arvostelu ei kelpaa, olet valmis tekemään arvostelun myös mistä tahansa muusta uudesta levystä.
Noin ihmiset saavat jalkansa oven väliin. Ei se ota jos ei se annakaan, kirjoittaa sä ainakin osaat. Tekisi mieleni kyseenalaistaa jokaisen lehteen kirjoittavan ihmisen "ammattimaisuus" - ei se ole mitään muuta kuin kirjoitustaitoa, sitä voi olla ilman koulujakin.
Mä olen samaa mieltä jospin kanssa. Siitä vaan Kaide rohkeesti kynä käteen!
Tulee liian pitkä vastaus, ei mahdu tänne.
Toivottavasti ihmiset joilla mieli ja ajatus luistavat ja toimivat noin, toteuttavat myös omia toiveitaan. Tai no, en tiedä onko sitä syytä edes epäillä.
Miksi et voisi olla yksi heistä?
Heh. Tiedät etteivät asiat vain toimi noin yksinkertaisesti. Kaikkea ei vain voi päättää. Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat toisella tolalla.
Niin. Soundiin ei muuten vaan kuulu päästä kirjoittamaan tuolla tavalla. Haluan että siellä ihmisillä on oikeasti jotain kompetenssia, muuten tippuis meikäläisen pointsit.
Vitut mistään yliluonnollisesta kompetenssista. Kompetenssi on kirjoitustaitoa ja näkemystä asioihin. Luuletko, että Soundin toimittajat on jotain viestinnän tohtoreita?
Sitä paitsi Soundissa - kuten muissakin lehdissä - on myös ihmisiä jotka eivät osaa kirjoittaa tai eivät omaa suhteellisuudentajua.
Kynnys kirjottamiseen on ainoastaan sun omassa päässä, koska pidät Soundia raamattuna. Ratkaisuna tähän: Tarjoa arvosteluja muihin musalehtiin, niitä on pilvin pimein. Minäkin kirjottelen Synkooppi-lehteen ilmaisten levyjen takia, vittuako ketään kiinnostaa joku Kauko Röyhkän levyn arvostelu. Ja Synkooppi-lehti on sentään ihan oikea musiikkilehti, ei opiskelijalehti. Enkä mä ole yhtä hyvä kirjoittaja kuin sinä.
Sitä paitsi Echtlederin blogi on helppo löytää googlen avulla. Kohta toimittaja Silas soittaa sun ovikelloa ja koko Soundin toimitus huutaa kynnykseltä kolminkertaisen hurraahuudon.
Kannattaa varmaan alkaa bloggaamaan jostain ihan muusta kuin musiikista, jos et halua työtarjouksia sähköpostiisi.
Kiitos Josifer, Päivikkäliini ja Theodorakis, teihin voi kaikkiin luottaa juuri omilla tavoillanne.:)
Vaikka jotain ainesta johonkin olisikin, mä en ole nyt valmis. Katoma.
mä olen miettinyt jo pitkään, mikset sä ole jo kirjoitellut musiikkialan lehtiin levyarvosteluja tai muita ajatuksias... ehkä joku päivä niitä saadaan vielä lukea. älä aliarvioi itseäs!
Vinkki: freetoimittaja ei saa töitä, jollei itse tarjoa itseään töihin. Kukaan ei tule repimään yhtään ketään kotoa arvioimaan levyjä.
Kiitoksia. Tuntuu, että tämä blogi saavutti luonnollisen päätepisteensä tässä. Moro ja rauha ulos!
Niin , loppukos se tämän blogin päivitys sitten tähän juttuun, perkele????
meidän lehteen voisit ensi vuodeksi tula kirjoittamaan jutun teräspetonista jos haluat!
t. keväatpörriainen -team, munkkivuoren alaaste
Lähetä kommentti