Ja ehkä nimenomaan se, kun kappaleeseen on luonnollisen oloisesti saatu iskettyä "for all we could have done/ and all that could have been"-rivit... Oudointa ehkä on se, että vaikka jos mitään ei edes ehtinyt alkaa tapahtua, tuntee menettäneensä vaikka mitä.
Onneksi pop-musiikin biisintekijät tietävät, että tuollaisia laulunsanoja pitää kirjoittaa, vaikka ne pelkässä tekstimuodossa tuntuisivat kuinka banaaleilta tahansa. Tuollaiset rivit tuovat empatiaa ja auttavat lukemattomia ihmisiä käsittelemään tunteitaan vaikeiden hetkien keskellä. Kohti sellaisia aikoja, jolloin niitä ei tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti