sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007

np. Blur - The Best of ('00)

Woo-hoo!

Riippumatta siitä, onko päällä tuisketta vai ei, parasta mitä baareissa voi tehdä on tanssiminen. Sitä pystyy kuitenkin tekemään ihan saatanan harvoin, sillä edellytykset ko. toiminnalle ovat kuitenkin aika vaativat: riittävän väljä ja tietysti muutenkin sopivan kokoinen däänsfloor, sopivat määrät tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, sopivan tunnelman luova valaistus, sopivan suuri äänenvoimakkuus + muu sopiva interiööri. Unohtuikohan jotain... aa joo, SOPIVA MUSIIKKI.

Insun ja Pikkiksen synttäreiden jatkoilla Bottalla ja eritoten sen kolmannessa kerroksessa soitettiin paikoitellen ns. erittäin sopivaa musiikkia. Placebon "Bitter End", Foo Fightersin "All My Life" ja lopullisena huippuna Blurin "Song 2" haastoivat minut antamaan kaikkeni ja tekemään illastani paremman. Loppujen lopuksi siitä tuli kaikkien yllämainittujen seikkojen mahdollistaman saatanallisen tanssimisen ansiosta niin hyvä, että viimeksi mainitun kappaleen aikana tanssin kaikki voimani pihalle ja paita läpimärkänä olin täten myöskin ko. taidemuodon nälkäni osalta täysin tyydytetty. Täysin looginen seuraava ajatus on tietysti se, että nyt kannattaa lähteä pois, ja tietysti sanomatta kavereille sanaakaan koska he eivät tietenkään asiaa ymmärtäisi. Jehhh...

Kotiinkävelymusaksi tuli pakon edessä Depeche Moden The Best of, Vol. 1:n alkupää, tarkemmin sanottuna viisi ekaa biisiä. Niin, pakon edessä tietysti siksi, koska jos mulla alkaa päässä soimaan "Everything Counts":n alku, se on pakko laittaa soimaan, jos vain mahdollista. Sitä ei voi eikä halua paeta. Todennäköisesti tuon kokoelman juuri tuo viiden ekan biisin putki ("Personal Jesus", " I Just Can't Get Enough", "Everything Counts", "Enjoy the Silence" ja "Shake the Disease") on kaikkien aikojen paras viiden biisin putki mitä millään levyllä on toistaiseksi vastaan tullut. Niin ja juu, tämä Blurin 18 biisin kokoelma on muuten yllättänyt minut positiivisesti. Kaikkien vanhojen hyvien ja semihyvien hittien oheen ovat suosikeikseni nousseet "No Distance Left to Run" ja "This Is a Low" -tunnelmapalat.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Linkitä linkitä!
Voinks mäki linkittää sut?!?!?!?!