Jos en ole viimeisen n. 26 vuoden aikana viettänyt maanantai-iltojani kotona, olen todennäköisesti ollut koristreeneissä. Tänä maanantaina kuitenkin päätin iltani Tavastian lavalla laulamalla mikrofoniin Tommi Läntisen Via Dolorosaa. Noh, kai tämäkin oli vain ajan kysymys.
Tavastialla oli siis eilen Radio Helsingin nolona esittämä Paska elämä aikuiselle - Pahantekeväisyyskonsertti; huonoa musiikkia tarjolla koko illan. Kyllä, jäljet johtavat Ari "Paska" Peltoseen, tuohon radiotoimittaja/huonon musiikin lähettiläs/avantgarde-muusikkoon.
Välihuomautus: Tavastian tapa mukautua uuteen tupakkalakiin on muuten se, että spaddukörssit mennään vetämään ulos klubin eteen. Ensin kuitenkin otetaan käteen leima, jota näyttämällä pääsee sitten takaisin sisään. Jostain syystä minäkin sitten otin siinä käteeni leiman (sen sai laittaa itse), ja siitä tuli vain semmoinen sotkuinen syherö, ei siis mitään selkeää kuvaa. Jos käytäntö on joka keikalla sama, tämähän avaisi aivan hurjat väärinkäyttömahdollisuudet. Mitäs bändejä sinne Tavalle onkaan lähiaikoina tulossa... ei muuta kuin Tiimariin leimasetin ostoon, omat epämääräiset leimat käsiin ja ilman takkia (sehän on jo narikassa) loppuunmyydyille keikoille. Jee maali.
Pointti oli kuitenkin se, että Tavastian ratkaisumalli mahdollisti meikäläisen pääsemisen fiilikseen jo ennen sisään menoa. Ulkona oli nimittäin silloin tupakalla Tommi Läntisen munakarvat -niminen trio, joka aina esitysten välissä kierteli yleisön joukossa ja esitti Puuhamaata nonstoppina.
Illan aluksi Paska esitti kahdella mikrofonilla kahdeksan minuutin version "Tubular Bells"-progejärkäleestä, minkä jälkeen lavalle nousi Paskalista -radio-ohjelman vakiotoiveartisteja, ujo pieksämäkeläinen aikamiespoika Sir Mister Taf. Tafin noin kymmenen biisin mittainen esiintyminen oli kokonaisvaltaisesti erittäin huono, ja keräsikin joka biisin välissä raikuvat aplodit. Huonoin kappaleensa "Hyppiä ikä kaikki" tuli heti keikan aluksi, mutta yleisön toivekappale "Ristiina" jäi jostain syystä esittämättä. Euroviisupotpuri oli kuitenkin myös erittäin hirveä. Koska yleisö ilmoitti, ettei tiedä Pieksämäestä paljoakaan, jakoi Taf muutamassa välissä myös esitteitä kotikaupungistaan. Huono, huono esitys, joka nosti fiilikset korkealle. Tämän takia tänne oltiin tultu.
Seuraavaksi ohjelmassa oli rock-karaoken Tavastian-mestaruus -kisat, jonka PARAS saisi palkinnoksi vuoden kestävän VIPin Tavastialle. Kappalevaihtoehtoina olivat mm. "Final Countdown", "We Will Rock You" ja "Ace of Spades", joista kuultiinkin monipuolisia esityksiä, mutta voiton nappasi kuitenkin Germs-paitainen Vesa Keskisen näköinen nuorimies, joka veti Bohemian Rhapsodyn ilman säestystä. Hats off.
Illan toisiksi viimeinen ohjelmanumero oli Paskan täysimittäinen, noin 15 minuutin mittainen setti, jossa kuultiin mm. "I'm Shit"-shitti. Pariin otteeseen lavalle pääsi myös yleisön edustajia, mm. eräs JYRK:-lippispäinen mies, jonka kunniana oli olla osana "Lick My Balls"-kappaleen rekvisiittaa, ts. pää painettuna vasten Paskan housujen vetoketjun tienoota. Koko yleisö yhtyi kertosäkeessä "Saddam's Weapon's Of Massdestruction And Connections With Al Quida And Other Terrorist Groups - DJ Slow's Celcius 1/12 Remix" -kappaleeseen, jonka Paska alun perin levytti Ismo Alangon, CMX:n Timo Rasion, Twist Twist Erkinharjun, 69 Eyesin Archzien, 22 Pistepirkon Asko Keräsen ja DJ Kusipään kanssa.
Tapahtuma huipentui pläjäykseen Mikko Alatalon noloimpia biisejä, jotka esitti tyylitön itä-vantaalainen Dream Teamer -septetti arsenaalinaan kitara, neljä syntikkaa, sähkörummut, elävä nuottiteline sekä tietysti sinisankaiset rillit. Saimme tanssia läpi mm. "Maalaispoika oon", "Digi-digi-digi", "Taitaa tulla kesä" ja "Hiekkaa, arabeja ja b-oikeudet" -rallit. Setin päätti itseoikeutetusti "Puuhamaa", jonka vähistä riveistä saa aikaan yllättävänkin pitkän biisin, jos ne vain vetää riittävän monta kertaa peräkkäin.
Encorena bändi heitti hihastaan vielä todellisen kulttuuripläjäyksen. Nimittäin joillekuille meistä selvisi varmasti vasta tuolla, että kansanedustajamme on taannoin tehnyt "Kyllä sitä ny ollaan niin neekeriä, että..."-nimisen kappaleenkin. "Kyllä sitä ollaan niin neekeriä, NEEKERIÄ!" Fiilis nousi kattoon ja biisin puolessa välissä bändi pyysi porukkaa lavalle, joten meikäläinen ponkaisi tietysti myös ylös. Illan yleistä teemaa kunnioittaen yhtye vaihtoi lennossa hetkeksi alussa mainittuun "Via Dolorosa"-oksennukseen ja sillä hetkellä minulla sattui olemaan yksi mikeistä suuni edessä.
Kun Dream Teamerin keikan päätyttyä koko illan paikan DJ:nä toiminut DJ Pösilö laittoi soimaan Tero Moilasen "Fränti ja Vahanen"-klassikon, saattoi kotiin lähteä erittäin vauhdikkaasti ja hyvin mielin. Pösilöä täytyy myös kiittää/syyttää aiemmin illalla kuulluista Ressu Redford -, Matti Nykänen - ja "Schnappi"-valinnoista.
Huono ilta, hieno ilta, ei voi muuta sanoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Oliko Sulla muistiinpanovälineet mukana, kun pystyit tekemään noin tarkan kertomuksen illasta? Ihailen tätä taitoa suuresti.
Kiitos. Ei mulla mitään ollu. Yksityiskohtia jäi kyllä paljon vielä kirjoittamattakin, mutta se olisi vaatinut enemmän aikaa, jäsentelyä ja motivaatiota.
Ongelmana on se, etten ole kauhean nopea laittamaan kokonaisuuksia kasaan, ajatus kun lähtee kauas karkuun aina vähän väliä. Tuohonkin meni yli pari tuntia.
Minä kyllä kirjoittaisin vaikka kuinka nopeasti, mutta kun en muista. Jos pitäisi tämän päivän tapahtumat kirjoittaa yhtä tarkasti, niin vaikeata olisi. Saati sitten että pystyisi kirjoittamaan jotain biisilistaa keikalta.
Osaatko muuten monenkin laulun sanat silleen, että voit laulaa niitä tosta noin vaan?
Haluan tarkentaa ja korostaa, että en osaa "Via Dolorosasta" mitään muuta kuin kertsin "oo-o-ooo/ Via Dolorosa-a-aahh/ oo-o-oo/ kärsimyksen(/sten) tie". Tuon rimpsun taitaminen riitti.:D
Kyllä mä kai aika monta biisiä osaan, mutta suhteessa vaikkapa levyhyllyni laajuuteen en.
15 vuotta sitten opiskelin Nirvanan In Uteron siihen malliin, että muistanen sanat ulkoa nytkin, vaikken ole pitkään aikaan edes ollut levyn fani. Nykyään tulee vain silloin tällöin innostuttua ottamaan selvää jostain biisistä.
Eikä sitä paitsi ole aina niin väliä osaako kaikkia sanoja - sinnepäinhyriseminen on aliarvostettu taiteen muoto!
Osaatko muuten itse? Lähteekö "Moottoritie on kuuma"?
Sepä se, en osaa biisien sanoja. Joku Maan korvessa kulkevi lapsosen tie voi mennä tai Suutarin emännän kehtolaulu. Moottoritie on kuuma -biisistä menee alku ja kertsi (kuten monesta muustakin). Siksi olenkin kateellinen kaikille niille ihmisille ja etenkin artisteille, jotka pystyvät vetämään biisejä tuosta vain - ilman karaokelaitteita.
Minä olin se Jyrk:-kaveri. Keikka oli uskomattoman hyvä, ja nivelsiderikkinäinen jalkanikin hajosi uudestaan siellä esityksessä auttaessa. Kaverikin sai nimmarin Paskalta Paskan kirjaan. Yleisön joukossa oli suuri toveruuden tunne koko ajan, ja vielä jatkokaljoilla On the Rocksissa tuli "tuttuja" vastaan. Sai kyllä enemmän kuin rahansa edestä. Toivottavasti Paskakin oli tyytyväinen. Onko totta että sir mr TAF harrastaa tyttöjen tirkistelyä? "Hmm", kuten hän itse sanoisi.
Voi nivelsideparkojasi! Noh, olisivat ne voineet turhemmassakin tilanteessa mennä.:) Juu, muistankin kun kaverisi piteli kirjaa kädessä siellä yleisöstä katsottuna lavan edustan vasemmalla laidalla. Itse ostin keikalta levyn, mutta se on (vielä) nimmaritta.
Jep, kaikilla paikalla olleilla oli yhteinen asia; tuonne ei moni vahingossa eksinyt. Heh, en ihmettelisi vaikka Tafilla joitain kyseenalaisia harrastuksia olisikin. On vähän sen oloinen kaveri... vaikka yleisesti ottaen tyttöjen katselu ihan kivaa onkin.
oppineet paljon
Lähetä kommentti