sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Shit hits the fan

Avauduin pari vuotta sitten Masin foorumilla siitä, että jos hyvin kaupaksi käyneestä levystä julkaistaan todella suuren yleisön kosiskelumielessä paranneltu kulta-, kumi-, platina- tmv. painos, on tämä mielestäni kuin potku alkuperäisen levyn ostaneen munanjohtimiin/lisäkiveksiin.
Meikäläisen kevätkesän 2005 ääniraidan ja ToPoLan T91/92-jengi -erolevyn PMMP:n Kovemmat kädet -rieskan myynnin kivuttua kultalukemiin julkaistiin lätystä tuolloin Noitalinna huraa! -koveri "Pikkuveli" - ja kesäkortonkikampanjabiisi "Kumivirsi" -kappaleilla sekä kahdella videolla koristeltu "kumipainos". Itse olin ostanut ko. levyn jo ennen minkään hulabaloon alkamista ollen täten yksi niistä 15 000 ihmisestä joiden ansiosta arvoisa levy-yhtiö sai kunnian tuon rahastuspainoksen julkaista. Olin asiaa yleisellä tasolla varmasti asiaa aikaisemminkin pohtinut ja sitä joko kevyesti paheksunut tai kuitannut asian levybisnesmaailman realiteettina. Nyt siitä oli kuitenkin tullut HENKILÖKOHTAISTA.

Asia nousi uudelleen mieleeni pari viikkoa sitten luettuani Type O Negativen viimekeväisen Dead Again -kiekon uudesta painoksesta. Ostin levyn alkuperäisen 1CD-painoksen viime kesänä. Nyt tiistaina tarjolle on sitten tulossa sekä cd-painos bonus-live-dvd:llä että vaatimaton 3LP-painos (punaisena vinyylinä!) jonka mukana tulee tuo samainen live-dvd sekä 12 sivun vihkonen ja T-PAITA! Siinäpä taas palkkiota tosifaniudesta. (Tässä tapauksessa sellainen toisella olkapäälläni istuva pirufiguuri tosin ehdottaa levy-yhtiön kosiskelevan näillä painoksilla niitä puolifaneja, joita vituttaa kun TON ei halunnutkaan jämähtää paikalleen eikä ole tehnyt uudestaan hittejä tarjonneita Bloody Kissesiä ('93) tai October Rustia ('96).)

En tietenkään ole näitä painoksia vastaan, päinvastoin. Mitä hienompaa tuotetta kuluttajalle on tarjolla sitä parempi. Itse olen hyötynyt vitkastelustani/epävarmuudestani/myöhäisherännäisyydestäni ainakin Bloc Partyn innostavan Silent Alarm  -debyytin ('05) kohdalla. Minut ostettiin ostamaan levy bonus-dvd-painoksella, jonka dvd sisälsi yhtyeen kaikki siihenastiset videot, viiden biisin live sekä kiertuedokumentti. Ongelmana on tietenkin vain näiden alkuperäisten versioiden ostaneiden henkilöiden ns. nauramalla päin naamaa oksentaminen ja se, miten tilanne voitaisiin heille hyvittää. Löytyisikö siis levy-yhtiöiltä halua kiittää varhaisia levynostajia siitä, että heidän ansiostaan ko. albumista tuli hittilevy?

En tiedä millainen kompensaatio oikeasti olisi mahdollinen tai lähtisikö mikään levy-yhtiö sellaisia edes harkitsemaan, mutta tällä hetkellä teoreettis-fundamentalistinen ehdotukseni olisi se, että uuden painoksen ilmestyttyä ensipainoksen ostajalla voisi olla esim. kaksi viikkoa aikaa kiikuttaa hyväkuntoinen kopionsa levykauppaan / lähettää se levy-yhtiöön saaden täten vaihdettua karvalakkipainosversionsa uuteen megadeluxe0,8thanniversary-editioniin. Ja tämäkin voisi koskea vaikka alle kaksi vuotta vanhojen kiekkojen uudelleenjulkaisuja.

Loppukevennys: Stam1nalta on tulossa keskiviikkona uusi levy, ja levyn tiimoilta yhtye lähtee tietysti kiertueelle. Sen lisäksi että ostan levyn heti ke:na, tuen Lappeenrannan seudun ongelmanuorten harrastustoimintaa ostamalla myös lipun heidän keikalleen - olen odottanut bändin näkemistä jo kauan.

Tällä kertaa liput ko. keikalle lähtivät kuitenkin myös epätodennäköisempiin osoitteisiin, nimittäin meikäläisen vanhemmille sekä yläkerran perhetutuillemme, jotka ovat jo vuosikausia pitäneet huolta omani sekä siskoni kulttuurinnälän tyydyttämisestä (tai ainakin niin he ovat ajatelleet). Kiitoksena ja vastapainona mm. oopperoista ja teattereista molemmilla kotimaisilla kielillä halusimme systerin kanssa esitellä heille kulttuuritarjontaa myös "kevyen" musiikin puolelta, ja vieläpä sen laadulliselta ja kaupalliselta huipulta (ellei nyt samalla viikolla ole mitään megajulkaisua tulossa, mennee Sm3tanan levy listaykköseksi).

Minäkin saatan haluta käydä teatterissa tmv., mutta ainakaan noilta tahoilta en vittu enää halua "sivistämismielessä" suoraan lippuja käteen vaan meikäläiseltäkin on syytä kysyä ensin. Lisäksi mulle on aivan yksi ja sama, tulevatko vanhemmat Kunnarit ja Aaltoset paikalle, sillä tärkeintä oli idea ja näpäyttämisen mahdollisuus. Yksi asia kuitenkin on varma: kun 22. maaliskuuta Stam1na lämmittelijänään Rytmihäiriö nousevat Nosturin lavalle, olen jälleen kerran enemmän kotona kuin yhdessäkään teatteri-esityksessä. Sitä ennen the inner eläin pääsee irti Mokoman keikalla tämän kuun 23.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Levyjen kansiinhan voisi olla printattuna vaikkapa yksilöllinen koodi, jonka syöttämällä myöhemmin julkaistavat ekstrat saisi vaikka laadukkaina tiedostoina netistä kopioitavaksi ja itse poltettaviksi tai tilattua esim. postikulujen hinnalla kotiin, tms.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta, levyistä tehdään uusia painoksia kun edelliset painokset myydään loppuun. Tässä on hyvä tilaisuus laittaa jotain ekstraa levyn loppuun, jota on saatettu joskus suunnitella sinkun b-puoleksi tai muuksi, mutta jota ei olekaan sitten koskaan julkaistu. Mun mielestä se on jokaisen kuulijan/kuluttajan oma asia, jos on niin fakkiutunut että kaikki mahdollinen pitää ostaa, jolloin rahanmenolta ei voi välttyä. Myydäänhän autojakin välillä ilmaisella lisävarustepaketilla tai hampurilaisaterioita ilmaisella pirtelöllä, ja tätä tapahtuu joka sektorilla kulutusmarkkinoilla.

Mutta kuten Masi totesi, ehkä tulevaisuudessa ekstrat saa ilmaiseksi netistä...

EchtLeder kirjoitti...

On syytä pitää tässä erillään eri tapausluokat: hypen maksimointi/pikarahastus (esim. Ari Koivusen levystä julkaistaan paranneltu painos 5,5 kuukautta ensiversion julkaisun jälkeen (Wikipedia)) ja klassikon tai "klassikon" remasteroitu tm. legacy- tai 10th anniversary-versio.

Mä olen siis lähinnä peräämässä oikeuksia tuon ensin mainitun tapauksen ensiversion ostajalle, lähinnä ehkä siksi koska teen eron "kuluttajan" ja "fanin" välille. Olisi jo iso askel, jos ekstrat saisi näpsäkästi ladattua/tilattua kotiin ilman lisäkustannuksia itse materiaalista.

Mutta minkäs teet semmoiselle fanille, jonka mielestä kauppoihin tullut uusioversio on PALJON COOLIMMAN NÄKÖINEN ja NÄYTTÄÄ VITUSTI PAREMMALTA LEVYHYLLYSSÄ kuin se ensimmäinen tuohivirsuversio (esim. ohuempi muovikantinen vs. paksumpi pahvikantinen tai 1CD vs. 3LP), ja sitä vituttaa kun levyn ensijulkaisun aikoihin hänellä ei ollut mahdollisuutta sellaista ostaa, ja nyt kirottu levy-yhtiö tarjoaa Pentti-Pertti ja Pirkko-Pellervo Perässähiihtäjälle tuollaisen mahdollisuuden?