np. Joy Division - Unknown Pleasures ('79)

Menen huomenna katsomaan pitkään odottamani elokuvan, Joy Division -yhtyeen laulaja-sanoittaja Ian Curtisin elämäkertaleffa Controlin. Olen lämmittelynä nyt viikon sisään kuunnellut hiukan Joykkareita, ja nyt siis bändin kahdesta täyspitkästä soi ensimmäinen.

Todettakoon, että levyn avausraita "Disorder" tavoittaa jotain olennaista näistä vieraantumisen ja henkisen eksyksissä olon teemoista, joista Curtis kirjoitti ja joille muu yhtye (Curtisin itsemurhan jälkeen New Order -yhtyeenä jatkaneet Bernard Sumner, Stephen Morris ja Peter Hook) antoi ulkoasun. Nurkasta nurkkaan pomppiva hätääntynyt ja eksyksissä oleva basso, jota empaattinen kitara yrittää ymmärtää ja auttaa.

Curtis siis tosiaan hirtti itsensä vuonna 1980, mitä ennen yhtye oli vielä ehtinyt julkaista toisen levynsä Closerin. Jos kuolemaa tehdessään kuuntelee tuon levyn neljää vikaa biisiä, voi heittää yläfemmat aviopuolison tmv. kanssa ja sanoa, että kävipä mäihä soundtrackin kanssa.

Nightwishilla on kappale nimeltä "Kuolema tekee taiteilijan". En ole kappaletta koskaan kuullut, mutta otsikko ainakin pitää paikkansa. Kuoleman - ja erityisesti traagisen sellaisen - jälkeen on kiva hypätä artistin tuotannon pariin mielessä se ajatus, että kaikesta pystyy nyt ehkä löytämään uusia merkityksiä ja kenties jopa enteitä tulevasta! Curtisin lisäksi nopeasti mieleen tulevat Kurt Cobain ja Mana Manan Jouni Mömmö, jotka molemmat myös kuolivat oman käden kautta.

Mutta mitä jos Ian Curtis olisikin vielä elossa, ja Joy Divisionin ura olisi silti jäänyt noihin kahteen levyyn ja muutamaan sinkkuun? Olisiko yhtyeen arvostus samalla tasolla? Vähemmän kiinnostava JD ainakin olisi, nimittäin yksi iso syy, mikä meikäläisen sai bändistä kiinnostumaan on juuri tuo itsemurhaaja-laulaja (sama muuten pätee Mana Manaan). Eikä Britannian musiikkilehdissä oltaisi pari vuotta sitten julkaistu artikkeleita kaikesta Curtisiin liittyvästä. Eikä, mitä todennäköisimmin, Q-lehti olisi nimennyt "Love Will Tear Us Apart"-biisiä 80-, 90-, ja 00-lukujen parhaaksi singleksi. Siinä on sitä eroa. Autuasta on siis olla muusikko, joka saa arvostusta jo silloin kun siitä pystyy itse nauttimaan.